Inventaario: näin lasket varaston arvon tilinpäätökseen

Kun tilikausi päättyy, yrityksen pitää tietää, paljonko varastossa on tavaraa ja mitä se on arvoltaan. Inventaariossa lasket varaston ja annat sille arvon. Luku päätyy taseeseen, ja samalla se ratkaisee, paljonko vuoden ostoista menee kuluksi tuloslaskelmaan. Siksi varaston arvo vaikuttaa suoraan tulokseen ja veroihin.

Käymme läpi, kenen inventaario pitää tehdä, miten lasket määrät, miten varaston arvo määritetään ja miten virheet näkyvät tuloksessa.

Mitä inventaario tarkoittaa?

Inventaario on luettelo yrityksen varastosta tiettynä päivänä: mitä tavaraa on, kuinka paljon ja millä arvolla. Inventointi on itse laskeminen. Arkikielessä molemmilla sanoilla tarkoitetaan usein samaa.

Inventaariossa lasketaan vaihto-omaisuus. Kirjanpitolain 4 luvun 4 §:n mukaan vaihto-omaisuutta ovat hyödykkeet, jotka on tarkoitettu luovutettaviksi tai kulutettaviksi sellaisinaan tai jalostettuina. Elinkeinoverolain 10 § luettelee esimerkkejä:

• kauppatavarat
• raaka-aineet ja puolivalmisteet
• muut myytäväksi tarkoitetut hyödykkeet
• poltto- ja voiteluaineet sekä muut toiminnassa kulutettavat tarvikkeet.

Koneet, kalusto ja ajoneuvot eivät kuulu inventaarioon. Ne ovat käyttöomaisuutta, jonka hankintameno jaetaan kuluksi poistoina.

Kenen pitää tehdä inventaario ja milloin?

Inventaario koskee jokaista yritystä, jolla on tilikauden lopussa vaihto-omaisuutta: kauppaa, valmistavaa yritystä, rakennusliikettä, jolla on materiaalia varastossa, ja ravintolaa, jolla on raaka-aineita. Yhtiömuoto ei ratkaise. Myös toiminimen verotuksessa noudatetaan elinkeinoverolakia, ja Verohallinnon veroilmoitusohje pyytää ilmoittamaan tavaroiden ja muun vaihto-omaisuuden arvon erikseen.

Laki ei käytä sanaa inventaario. Kirjanpitolain 5 luvun 6 §:n mukaan tilikauden päättyessä jäljellä olevan vaihto-omaisuuden hankintameno aktivoidaan eli merkitään taseeseen. Lisäksi tilinpäätöstä varten laaditaan tase-erittelyt, joissa taseen erät luetellaan ryhmittäin. Varaston laskeminen on käytännössä tapa, jolla tämä arvo selvitetään ja todennetaan.

Inventaarion päivä on tilinpäätöspäivä, useimmilla 31.12. Jos lasket varaston muutamaa päivää aiemmin tai myöhemmin, korjaa määrät tilinpäätöspäivän tasolle laskentapäivän ja tilinpäätöspäivän välisillä myynneillä ja ostoilla.

Poikkeus pienille tarvikkeille. Kirjanpitolaki sallii merkitä samanlajiset ja hinnaltaan vähäiset aineet ja tarvikkeet taseeseen samaan rahamäärään vuodesta toiseen, jos yritys hankkii niitä jatkuvasti ja niiden määrä ja yhteenlaskettu hankintameno muuttuvat vain vähän. Elinkeinoverolaissa ei ole vastaavaa säännöstä, joten sovi tämän käytöstä tilitoimiston kanssa.

Näin teet inventaarion käytännössä

1. Päätä, mitä lasketaan. Elinkeinoverolain 13 §:n mukaan tavara kuuluu vaihto-omaisuuteen siitä alkaen, kun se on lähetetty tai toimitettu yrityksellesi, siihen asti, kun luovutat sen eteenpäin tai se kulutetaan tai menetetään. Laske siis myös tavara, joka on jo lähetetty sinulle mutta ei ole vielä perillä, ja omat tavarasi, jotka ovat toisen varastossa.
2. Laske määrät. Laske tuote kerrallaan ja merkitse samalla vialliset, vanhentuneet ja huonosti myyvät tuotteet erikseen. Niiden arvo määritetään eri tavalla.
3. Hinnoittele. Merkitse jokaiselle riville yksikköhinta. Jos yrityksesi on arvonlisäverovelvollinen, käytä hintoja ilman arvonlisäveroa, koska ostojen arvonlisävero on jo vähennetty.
4. Kokoa inventaariolista. Listaan kuuluvat yrityksen nimi ja y-tunnus, inventaarion päivämäärä, tuotteet, määrät, yksikköhinnat ja rivisummat sekä loppusumma. Lisää laatijan nimi ja allekirjoitus.
5. Toimita lista tilitoimistolle. Lista on tilinpäätöksen aineistoa samalla tavalla kuin pankkitiliotteet ja lainojen saldotodistukset.

Jos käytät varastokirjanpitoa kassajärjestelmässä tai toiminnanohjausjärjestelmässä, saat listan usein suoraan sieltä. Fyysinen laskenta kannattaa silti tehdä, koska järjestelmän saldo ei näe hävikkiä, rikkoutumisia eikä kirjausvirheitä.

Miten varaston arvo lasketaan?

Varaston arvo on määrä kertaa yksikköhinta, tuote kerrallaan. Yksikköhinnan määrittämiseen on kolme sääntöä.

1. Lähtökohta on hankintameno. Kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n mukaan hankintamenoon luetaan hankinnasta ja valmistuksesta aiheutuneet välittömät menot, esimerkiksi ostohinta ja rahdit. Kohtuullisen osan välillisistä menoista saa lisätä, mutta se ei ole pakollista.

2. Ostoeristä valitaan luovutusjärjestys. Kun samaa tuotetta on ostettu eri hintaan, laki sallii kolme tapaa:

• FIFO: oletetaan, että ensin ostettu myydään ensin. Varastoon jäävät viimeisimmät ostot.
• LIFO: oletetaan päinvastainen järjestys.
• Painotettu keskihinta: ostojen keskiarvo, joka on painotettu ostomäärillä.

Verotuksessa elinkeinoverolain 14 § olettaa FIFO-järjestyksen, ellei yritys näytä muuta. Pienelle yritykselle FIFO on siksi yksinkertaisin valinta: kirjanpito ja verotus noudattavat samaa oletusta.

3. Alimman arvon periaate. Jos tavaran todennäköinen jälleenhankintahinta tai myyntihinta on tilinpäätöspäivänä hankintamenoa pienempi, varasto merkitään alempaan arvoon ja erotus kirjataan kuluksi. Näin vanhentunut tai vaikeasti myytävä tavara ei näy taseessa yliarvostettuna. Sama sääntö on elinkeinoverolain 28 §:ssä, joten alaskirjaus on vähennyskelpoinen myös verotuksessa.

Esimerkki (kuvitteellinen): kaupan inventaariossa on kolme tuotetta.

Hankintamenoon laskettuna varasto olisi 8 000 euroa. Tuote B myydään enää 8 eurolla kappaleelta, joten se merkitään 1 600 euroon 3 000 euron sijaan. Erotus 1 400 euroa kirjataan kuluksi tälle tilikaudelle.

Miten varaston muutos vaikuttaa tulokseen ja veroihin?

Elinkeinoverolain 28 §:n mukaan vaihto-omaisuuden hankintameno on kulua sinä verovuonna, jona tavara myydään, kulutetaan tai menetetään. Tilikauden lopussa myymättä oleva osa ostoista siirtyy taseessa seuraavalle vuodelle. Vuoden kulut lasketaan näin:

alkuvarasto + vuoden ostot − loppuvarasto = vuoden kulut

Esimerkki (kuvitteellinen): osakeyhtiön alkuvarasto on 10 000 euroa, ostot 50 000 euroa ja loppuvarasto 14 000 euroa. Aine- ja tarvikekulut ovat 10 000 + 50 000 − 14 000 = 46 000 euroa.

Jos loppuvarasto jää laskematta oikein ja kirjataan 10 000 euroon, kulut ovat 50 000 euroa. Tulos on silloin 4 000 euroa liian pieni, ja verovuoden 2026 20 %:n yhteisöverolla vero 800 euroa liian pieni. Seuraavana vuonna sama 4 000 euroa puuttuu alkuvarastosta, joten ero palaa tulokseen. Virhe siirtää tulosta vuodelta toiselle, ja tilinpäätös antaa väärän kuvan yrityksen taloudesta, esimerkiksi rahoittajalle. Siksi tarkka laskenta kannattaa.

Varaston muutos näkyy tuloslaskelmassa materiaalikuluissa ja loppuvarasto taseen vaihtuvissa vastaavissa.

Mitä inventaariosta säilytetään?

Inventaariolista on tase-erittelyjen pohja. Kirjanpitolain mukaan tase-erittelyt säilytetään vähintään 10 vuotta tilikauden päättymisestä. Säilytä siis myös allekirjoitettu lista ja laskentamuistiinpanot, ja varmista, että tilitoimistolla on niistä kopio.

Jos tilintarkastaja tarkastaa yrityksesi, hän voi osallistua inventaarioon. Tilintarkastajien STN-suositus 5/2020 neuvoo tilintarkastajaa tilanteessa, jossa inventaario tehdään muuna päivänä kuin tilinpäätöspäivänä. Sovi päivä tilintarkastajan kanssa hyvissä ajoin.

Inventaario osana tilinpäätöstä

Inventaario on yksi tilinpäätöksen aineistoista, jotka yrittäjä toimittaa tilitoimistolle tilikauden päätyttyä. Koko listan aineistoista ja aikataulusta löydät tilinpäätösoppaastamme.

Meillä tilinpäätös laaditaan kirjanpitolain mukaisesti ja määräajassa. Jos et ole varma, miten varasto kannattaa arvostaa tai mitkä tuotteet pitäisi kirjata alempaan arvoon, käydään se läpi yhdessä ennen tilinpäätöstä.

Varaa maksuton sparraus →